perjantai 2. maaliskuuta 2007

These Walls Don't Lie

Siirtykäämme sitten hetkeksi edessä olevista eduskuntavaaleista hieman toisenlaiseen asiaan.

Arvoista puhutaan paljon, arvovalinnat, arvotus, lisäarvo ja itseisarvo. Asioita arvotetaan, esimerkiksi tietotaito on arvokasta ja joutilaisuus on vähemmän arvokasta. Nämä arvotukset heijastuvat lähes suoraan Suomen lainsäädäntöön, siksipä voidaan myös tutkia yhteiskunnan arvoja tutkimalla Suomen lainsäädäntöä.

Lähtökohtaisesti voisi helposti luulla, että fyysinen koskemattomuus on lain edessä yksi tärkeimmistä arvoista. Ihmisellä siis tulee olla oikeus määrätä omasta ruumistaan, eikä toinen ihminen saa koskea, tehdä väkivaltaa tai köyriä toista ilman toisen suostumusta rangaistuksetta. Näinhän asia onkin, lainsäädäntö antaa meille jokaiselle tällaisen oikeuden ja samalla velvollisuuden kunnioittaa muiden ihmisten fyysistä koskemattomuutta.

Selvää on myös se, että Suomen lainsäädäntö antaa ihmiselle omistusoikeuden, jota tulee toisten ihmisten kunnioittaa. Voit siis omistaa tavaroita, taloja, seiniä, kattoja, koiria, jne... Eikä toisella ihmisellä ole oikeutta asioitasi varastaa tai tuhota.

Henkilökohtaisesti ajattelen jopa niinkin radikaalisti, että ennen mainittu on jälkimmäistä arvokkaampi. Ajattelen siis, että fyysisen koskemattomuuden rikkomuksesta pitäisi saada suurempi rangaistus, kuin omistusoikeuden rikkomisesta. Uskon myös, että iso osa ihmiskunnasta on kanssani suhteellisen pitkälle samaa mieltä. Onko valtio (siis idealistisesti ajateltuna kansa) samaa mieltä?

Näin ei näyttäisi olevan. Omistusoikeuteen kohdistuvat rikokset tuomitaan yleensä ottaen rankemmin, kuin fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat rikokset. Hyvän esimerkin löydämme ns. vandalismista, kulttuurihäiriköinnistä, julkisen tilan valtaamisesta eli graffitikulttuurista.


Vuonna 2006 esimerkiksi eräs katutaiteilija tuomittiin 30 päivän ehdottomaan vankeustuomioon, tähän riitti kymmenisen liimattua julistetta. Toisaalla syyttäjä vaati 120 000 euron korvauksia graffitiporukalta ja tämän päämaalarille vuoden ehdollista vankeutta. Samalla alueella toiset maalarit tuomittiin 24 000 euron korvauksiin 31:stä maalauksesta. Turussa eräälle maalarille tuomittiin 1 vuosi ja 2 kuukauden mittainen ehdollinen rangaistus. Jokainen on varmasti myös ainakin kuullut Helsingin nolla-toleranssi kampanjasta ja sen seurauksena joka paikassa päivystävistä FPS:n vartioista.

Kuten voimme huomata betoniseinien, sähkökaappien ja siltojen alustojen maalaaminen on mitä ilmeisimmin varsin suuri rikos ihmiskuntaa kohtaan. Vertaillaan sitten hieman siitä, miten fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta rangaistaan. Otetaan esimerkiksi mielestäni yksi pahimmista fyysisen koskemattomuuden rikkomisen muodoista, eli raiskaus. Vahingonkorvaussummat ovat viime vuosien aikana liikkuneet muutamista sadoista euroista lähes 19 000 euroon. Halvemmaksi siis ainakin tulee tällainen toiminta. Entäpä sitten vankeustuomioiden pituudet. Huomioitavaa on se, että niinkin naurettava systeemi on olemassa kuin asteikko raiskauksen raakuudesta, joka liikkuu välillä seksuaaliseen tekoon pakottaminen ja törkeä raiskaus.

Vuosina 2000-2002 sukupuoliyhteyteen pakottamisista, jonka virallinen määritelmä kuuluu seuraavasti:

3 §. Pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Jos raiskaus, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava pakottamisesta sukupuoliyhteyteen vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen tuomitaan myös se, joka muulla kuin 1.§:n 1. momentissa mainitulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen.

Yritys on rangaistava.


annettiin 24 tuomiota, joista ehdottomien keskipituus oli 14 kuukautta ja ehdollisten 8,3 kuukautta. Tässä siis liikutaan samoissa luvuissa, joita jotkut maalarit ja tarrojen liimailijat ovat saaneet.

Kuullostaako pahalta? Omasta mielestäni näistä teoista ei voida puhua edes samoissa lauseissa. Raiskausten lisäksi tavallisista pahoinpitelyistä puhuttaessa törkeät pahoinpitelyt ovat ainoita, jotka liikkuvat samoilla asteikoilla noiden maalarien kanssa. Lain silmissä siis graffitien maalaus on jotakuinkin yhtä paha asia, kuin:

6 § Törkeä pahoinpitely. Jos pahoinpitelyssä

  1. aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
  2. rikos tehdään erityisen raa'alla tai julmalla tavalla tai
  3. käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Lainkohtahan mahdollistaa jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen, mutta keskimääräiset rangaistukset liikkuvat vuoden ehdollisen ja puolentoista vuoden ehdottoman välillä.

Suomessa siis on vähemmän paha pakottaa joku sukupuoliyhteyteen tai pahoinpidellä joku, kuin maalata harmaita betoniseiniä. Huomioitavaa on myös se, että kukaan ei pidä missään määrin vääränä sitä, että meille tungetaan jokaisella bussipysäkillä, tienpätkällä, lenkkipolulla ja koulun ilmoitustaululla jos jonkinlaista tuotetta mainostavia julisteita. Mutta jos sitten joku syrjäytynyt vandaali käy maalaamassa tällaiseen mainokseen kysymysmerkin, niin hänet voidaan tuomita pahemmin kuin se steroideja napsinut entinen kansanedustaja joka ammuskeli aseella ja oli syönyt humehia tai se mies joka hakkasi naapurin Eskon grillijonossa sairaalakuntoon.

Sinällään tämä liittyy myös vahvasti tuleviin vaaleihin, että kansanedustajat ne lait säätävät. Mitkä ovat siis sinun ehdokkaasi arvot?

Suomen Rikoslaki

Lopuksi vielä kuva tagistä, joka tuli vastaan.

Ei kommentteja: