Taivaiden Maisterit

Viime aikoina jokaisessa lehdessä Ypäjän paikallisjulkaisua myöten on ollut juttu, jossa analysoidaan vaaleja, Kokoomuksen voittoa ja SDP:n tappiota. Useissa näistä jutuista otetaan myös kantaa Keskustan pienoiseen tappioon ja Perussuomalaisten vaalivoittoon, kaikenlaiset maisterit ja tutkijat ovat esittäneet näkemyksiään, joiden esittämiseen ei tarvitse olla minkään tason maisteri tai tutkija. Minkälainen poliittisesti latautunut bloggaaja jättäisi sitten vaalit analysoimatta.

Tyly analyysi:

Aloitetaan häviäjästä, SDP:stä. Oli mielenkiintoista seurata, miten Eero Heinäluoman ilme muuttui vaalilähetyksen aikana, suht positiivisesta valmiuteen haavoittaa itseään ja muita. Oikeinhan se olikin, koska SDP:n tappiolle on kaksi selkeää syytä: Eero Heinäluoma ja tekopyhyys. Kuten joku lehti kirjoitti:

Kansa ymmärsi SDP:n viestin, äänestämällä SDP:tä Eero Heinäluomasta tulisi pääministeri.

Niin, kukapa olisi halunnut tuollaista demaripamppua pääministeriksi? Itse en, eikä mitä ilmeisemmin iso osa suomalaisistakaan. Eero Heinäluoma, demareiden Ville Itälä ja Paavo Lipponen 0.1, sopii toki johtamaan, jos kyseessä on vaikkapa nakkikioski, mutta eduskunta onkin sitten toinen asia.

Toinen tekijä joka varmasti tappioon vaikutti on SDP:n räikeä tekopyhyys. Ensin ollaan oltu 12-vuotta hallituksessa ja harrastettu politiikkaa jonka seurauksena tuloerot ovat kasvaneet ja verohelpotuksia suunnattu lähinnä Kokoomuksen äänestäjille, sitten vaalikampanja perustuu sellaiselle asettelulle, jossa SDP on puolustamassa köyhää työläistä pahaa porvaria vastaan. Kuten joku voisi sanoa, niin SDP voisi mennä itseensä.

Sitten keskikastiin, eli Keskustaan. Keskusta hävisi toki muutaman paikan eduskunnasta, mutta toisaalta pysyi edelleen suurimpana puolueena ja mitä todennäköisimmin pitää pääministerin pestin itsellään ja vetää hallitusta. Mitä Keskustasta sitten voisi sanoa? Ei oikeastaan juuri mitään, yllättävää on lähinnä se, ettei kaikki se saippuadraama, jota Keskustan ympärillä on käyty ei näy vaalituloksessa. Päähallituspuolueeksi vaalitulos oli hyvää keskitasoa.

Sitten siihen suureen voittajaan, jonka iloa ei voi vähätellä. Oppositiossa neljä vuotta olleelle Kokoomuksellehan voitto oli suuri, joskin odotettava. Mikä tähän voittoon sitten johti? Puolivillillä poikamiehellä oli varmasti oma (noin 60 000 äänen) osansa, näsäviisastelevalla mainonnalla oma osansa, oppositiossa olemisella oma osansa ja luonnollisesti SDP:n tekopyhällä politiikalla ja vaalitappiolla oma osansa. Juuri tällä hetkellä Kokoomuksella oli myös selkeästi paras imago näistä kolmesta suuresta, dynaaminen ja eteenpäin menevä. Onko se sitten totta ja hyvä on toinen asia.

Sananen on kai sanottava vielä Perussuomalaisista. Käydessäni vaaleja ennen Tampereella eräs positiivinenkin asia löytyi Perussuomalaisista, kaikkien tonyhalmeiden seassa oli myös Weltto Virtanen, mikä oli vähintäänkin virkistävää. Sitten itse asiaan, PS sai prosentuaalisesti huomattavan suuren vaalivoiton, mitä se sellainen peli on? Uskooko joku oikeasti, että Suomen ongelmat johtuvat maahanmuuttajista ja EU:sta? Ilmeisesti. Tietenkin ihmiset saavat uskoa mitä haluavat, ja helppoahan se on ongelmien syntyperän ulkoistaminen muualle itsestään.

Mutta kuka siis vaalit todellisuudessa voitti? Tässä päivitetty tuloslista top3:

1. Bob Helsinki
2. PHS
3. Dynamo

We're All Mad Here

No niin, Suomen "demokratia" on taas sanonut kovan sanansa.

• Keskusta 51 paikkaa
• Kokoomus 50 paikkaa
• SDP 45 paikkaa
• Vasemmistoliitto 17 paikkaa
• Vihreät 15 paikkaa
• RKP 9 paikkaa
  
• KD 7 paikkaa
• PerusSuomalaiset 5 paikkaa

Hallituspohjan muutos on näin ollen mitä odotettavin, Keskusta vaihtaa SDP:n Kokoomukseen ja ottaa siihen lisäksi sitten jonkin täytepuolueen. Tämä täytepuolue mitä luultavimmin on RKP, jonka asema kielipitkällään olevana "ihan sama mitä on hallitusohjelmassa, kunhan me vain pääsemme hallitukseen, och samma på svenska"-puolueena on vahvin.

Vaan sitten se tärkeämpi kysymys: Mikä tulee muuttumaan? Ja kysymykseen se surullinen vastaus: Ei juuri yhtään mikään. Paavo Arhinmäki totesi, että aika tulee olemaan todella huonoa köyhille ja vähäosaisille ja että Vasemmistoliitto tulee todella tappelemaan porvareita vastaan. Niin, milloinkas aika ei olisi huonoa köyhille ja vähäosaisille. Ainakaan demarivetoiset tai demarisisältöiset hallitukset eivät ole helpottaneet köyhien ja vähäosaisten asemaa ollenkaan. Rikkaille veroale ja köyhille hernekeittoa Hakaniemeen, näinhän se SDP:n politiikka on käytännössä toiminut.

Ennuste tuleville ajoille:
Suomi ottaa Nato-myönteisemmän kannan tulevaisuudessa, tosin kysyttäessä hallituksen edustajilta niin vastaus tulee olemaan "Se on kuitenkin ensi kauden asia todellisuudessa". Opintotukea tullaan nostamaan, tosin ei lähellekään niin paljon kuin on luvattu, luultavasti korotus liikkuu jossain 3% ja 7% välillä. Kulttuurimäärärahat liikkuvat +- 2% sisällä nykyiseen verrattuna. 0,7 tavoitteeseen ei päästä kehitysavun määrässä, joskin kaikilla on asiaa kohtaan hyvä tahto. Puolustusmäärärahoja kasvatetaan naurettavan paljon, eikä siviilipalveluksen pituudelle tehdä mitään. Asevelvollisuus pysyy yhä edelleen ainoastaan miehillä, näin jatkaen suurimman suomalaisen tasa-arvorikoksen ylläpitämistä isänmaan nimessä. Veroalennuksia annetaan hieman, keskittäen ne siten, että niistä hyötyvät eniten rikas väestö. Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, mutta mitään käytännön toimia ei suoriteta, vaan ne jätetään siihen seuraavaan kauteen. Yksi ministeri joutuu eroamaan jonkun tasoisen skandaalin vuoksi, luultavasti kyseessä on Kokoomuksen edustaja. EU-politiikka pysyy hyvin samankaltaisena kuin mitä se on tähän mennessä ollut, tosin aktiivisuutta yritetään kehittää. Suomen ei tarvitse seuraavaan neljään vuoteen selitellä ulkoministerinsä puheita lähi-idän tilanteesta. Seksuaalivähemmistöt eivät saa adoptio-oikeutta. Maahanmuutto politiikkaa tullaan kiristämään hieman. Ja takaisin Pasilaan.

Tällaista lupaa siis Tyly Puhe. Selväähän on se, ettei mitään annettuja vaalilupauksia tulla pitämään ja käytännön elämässä hallituspohjan muuttuminen ei näy juuri missään.

Hyvää illan jatkoa.

War Of The Sexes

Hyvää naisten päivää kaikille. Aluksi haluaisin lainata hilpeää laulua War Of The Sexes, jonka on tehnyt The Streets:

The woman is a highly socially-practised
Master in body language, dab-handed actress
She's calculating all the mad facts and the figures
While you're pretending to listen staring at her tits

Nyt, näin naisten päivänä on hyvä puhua asiasta, joka meitä kaikkia koskettaa, nimittäin tasa-arvosta. Ei siis feminismistä vaan tasa-arvosta. No saattaa tämä kirjoitus feminismiäkin joltain osin koskettaa, mutta pääosin tarkoitus olisi puhua tasa-arvosta, siis sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

Tasa-arvohan on Suomessa kova sana. Kaiken pitää olla tasa-arvoista. Hyvähän se onkin, että ihmisiä arvostetaan tasaisesti riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, uskonnosta tai muista tällaisista asioista huolimatta. Suomessa tasa-arvo toteutuukin todella hyvin, tai niin ainakin siltä osin mitä tulee naisten tasa-arvoon. Tietenkin on "lasi-kattoja", "naisten euroja" ja muita vastaavia osaltaan paikkaansa pitäviä ja osaltaan keksittyjä asioita.

Suomessa on kuitenkin yksi ainoa valtion ylläpitämä suuri tasa-arvorikos, joka sivuutetaan aina kun tasa-arvosta puhutaan. Ehkä ongelma on se, että tasa-arvosta puhuvat yleensä West-endistä tulevat tuulipukutädit. Tämä tasa-arvorikos on miesten asevelvollisuus. Siis miesten asevelvollisuus, naisille tällaista velvollisuutta ei ole. No niin, nyt kun tämä lausahdus herätti ahdistusta ja siellä aletaan jo keksimään kaikkia "no mut nainen synnyttää.." henkisiä selityksiä miksi näin on, niin todellisuudessa ei tällaiselle tasa-arvorikokselle ole mitään selitystä. Naiset toki synnyttävät, mutta vasta sitten kun se on valtion asettama velvollisuus naiselle siten, että jos nainen ei halua lasta niin hän joutuu vankilaan tai vaihtoehtoisesti pakkosiitetään, tällaisessa tilanteessa synnytys olisi selitys, nyt ei. On myös muistettava, että miesten asevelvollisuus on myös tasa-arvorikos naisia kohtaan, koska tällöin naiset nähdään toisen luokan kansalaisina, jotka eivät kykene palvelemaan maataan.

Vaatimukseni siis on, että joko a) yleinen asevelvollisuus tehdään miehiä ja naisia koskettavaksi tai b) yleinen asevelvollisuus sellaisenaan lakkautetaan ja tilalle tulee jonkin tason palkka-/vapaaehtoisarmeija. Tällöin tasa-arvo toteutuisi oikeasti Suomessa.

Mitä suomalaiseen feminismiin tulee, en voi nähdä sitä sellaisenaan todellisen tasa-arvonajajana. Ensinnäkin suomalaisen feminismin uhriajattelu, "en päässyt sinne ja tänne koska olen nainen", on asia joka olisi ensimmäisenä hyljättävä. Toinen asia on tämä "naisten euro" -ajattelu, koska tosiasiassahan tuo tilanne on aloittain vallitseva ja jos halutaan tasa-arvoa, ei näitä aloja sukupuolisteta miesten tai naisten aloiksi. Eri alojen palkkatasot voivat tietenkin olla epäsuhdat, mutta tällä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Naisten pienempi palkkataso johtuu muutenkin niin monesta tekijästä, että sen pitäminen tasa-arvorikkeenä on outoa.

Mielestäni on 'feminismi' terminä muutenkin hylättävä, koska se ei käytännön elämässä Suomessa tarkoita muille kuin yliopistolla naistutkimusta opiskeleville intellektueille tasa-arvon ajamista. Onhan termi itsessäänkin jo sukupuolitettu, eli ei sitä voida käyttää tasa-arvon ajamisen synonyymina, koska tällöin väitettäisiin, että tasa-arvo on jollain tasolla naisellinen ominaisuus.

Vielä näkökulma vaaleihin. Jokainen, joka äännestää naisedustajaa siksi, että tämä on nainen ajaa epätasa-arvoa, sillä sellainen toimintahan on juuri kaikkea muuta kuin tasa-arvoista ajattelua. Edustajan äännestäminen sen takia, mitä hänen jalkovälistään löytyy on vähintäänkin kaikkea muuta kuin tasa-arvoista ajattelua. Äännestäkää ihmisiä, sen takia että he ovat päteviä, älkää sen takia että heillä on vagina tai vaihtoehtoisesti penis. Itseäni suoraansanottuna oksetti, kun Tarja Halosta valittiin ensimmäiselle kaudelleen perustellen "Saadakseni Suomeen lisää tasa-arvoa, äännestän naista", olisi voinut myös sanoa että "Paskat minä tasa-arvosta, äännestän naista koska sillä ei ole penistä".

These Walls Don't Lie

Siirtykäämme sitten hetkeksi edessä olevista eduskuntavaaleista hieman toisenlaiseen asiaan.

Arvoista puhutaan paljon, arvovalinnat, arvotus, lisäarvo ja itseisarvo. Asioita arvotetaan, esimerkiksi tietotaito on arvokasta ja joutilaisuus on vähemmän arvokasta. Nämä arvotukset heijastuvat lähes suoraan Suomen lainsäädäntöön, siksipä voidaan myös tutkia yhteiskunnan arvoja tutkimalla Suomen lainsäädäntöä.

Lähtökohtaisesti voisi helposti luulla, että fyysinen koskemattomuus on lain edessä yksi tärkeimmistä arvoista. Ihmisellä siis tulee olla oikeus määrätä omasta ruumistaan, eikä toinen ihminen saa koskea, tehdä väkivaltaa tai köyriä toista ilman toisen suostumusta rangaistuksetta. Näinhän asia onkin, lainsäädäntö antaa meille jokaiselle tällaisen oikeuden ja samalla velvollisuuden kunnioittaa muiden ihmisten fyysistä koskemattomuutta.

Selvää on myös se, että Suomen lainsäädäntö antaa ihmiselle omistusoikeuden, jota tulee toisten ihmisten kunnioittaa. Voit siis omistaa tavaroita, taloja, seiniä, kattoja, koiria, jne... Eikä toisella ihmisellä ole oikeutta asioitasi varastaa tai tuhota.

Henkilökohtaisesti ajattelen jopa niinkin radikaalisti, että ennen mainittu on jälkimmäistä arvokkaampi. Ajattelen siis, että fyysisen koskemattomuuden rikkomuksesta pitäisi saada suurempi rangaistus, kuin omistusoikeuden rikkomisesta. Uskon myös, että iso osa ihmiskunnasta on kanssani suhteellisen pitkälle samaa mieltä. Onko valtio (siis idealistisesti ajateltuna kansa) samaa mieltä?

Näin ei näyttäisi olevan. Omistusoikeuteen kohdistuvat rikokset tuomitaan yleensä ottaen rankemmin, kuin fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat rikokset. Hyvän esimerkin löydämme ns. vandalismista, kulttuurihäiriköinnistä, julkisen tilan valtaamisesta eli graffitikulttuurista.


Vuonna 2006 esimerkiksi eräs katutaiteilija tuomittiin 30 päivän ehdottomaan vankeustuomioon, tähän riitti kymmenisen liimattua julistetta. Toisaalla syyttäjä vaati 120 000 euron korvauksia graffitiporukalta ja tämän päämaalarille vuoden ehdollista vankeutta. Samalla alueella toiset maalarit tuomittiin 24 000 euron korvauksiin 31:stä maalauksesta. Turussa eräälle maalarille tuomittiin 1 vuosi ja 2 kuukauden mittainen ehdollinen rangaistus. Jokainen on varmasti myös ainakin kuullut Helsingin nolla-toleranssi kampanjasta ja sen seurauksena joka paikassa päivystävistä FPS:n vartioista.

Kuten voimme huomata betoniseinien, sähkökaappien ja siltojen alustojen maalaaminen on mitä ilmeisimmin varsin suuri rikos ihmiskuntaa kohtaan. Vertaillaan sitten hieman siitä, miten fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta rangaistaan. Otetaan esimerkiksi mielestäni yksi pahimmista fyysisen koskemattomuuden rikkomisen muodoista, eli raiskaus. Vahingonkorvaussummat ovat viime vuosien aikana liikkuneet muutamista sadoista euroista lähes 19 000 euroon. Halvemmaksi siis ainakin tulee tällainen toiminta. Entäpä sitten vankeustuomioiden pituudet. Huomioitavaa on se, että niinkin naurettava systeemi on olemassa kuin asteikko raiskauksen raakuudesta, joka liikkuu välillä seksuaaliseen tekoon pakottaminen ja törkeä raiskaus.

Vuosina 2000-2002 sukupuoliyhteyteen pakottamisista, jonka virallinen määritelmä kuuluu seuraavasti:

3 §. Pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Jos raiskaus, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava pakottamisesta sukupuoliyhteyteen vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen tuomitaan myös se, joka muulla kuin 1.§:n 1. momentissa mainitulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen.

Yritys on rangaistava.

annettiin 24 tuomiota, joista ehdottomien keskipituus oli 14 kuukautta ja ehdollisten 8,3 kuukautta. Tässä siis liikutaan samoissa luvuissa, joita jotkut maalarit ja tarrojen liimailijat ovat saaneet.

Kuullostaako pahalta? Omasta mielestäni näistä teoista ei voida puhua edes samoissa lauseissa. Raiskausten lisäksi tavallisista pahoinpitelyistä puhuttaessa törkeät pahoinpitelyt ovat ainoita, jotka liikkuvat samoilla asteikoilla noiden maalarien kanssa. Lain silmissä siis graffitien maalaus on jotakuinkin yhtä paha asia, kuin:

6 § Törkeä pahoinpitely. Jos pahoinpitelyssä

1. aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2. rikos tehdään erityisen raa'alla tai julmalla tavalla tai
3. käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Lainkohtahan mahdollistaa jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen, mutta keskimääräiset rangaistukset liikkuvat vuoden ehdollisen ja puolentoista vuoden ehdottoman välillä.

Suomessa siis on vähemmän paha pakottaa joku sukupuoliyhteyteen tai pahoinpidellä joku, kuin maalata harmaita betoniseiniä. Huomioitavaa on myös se, että kukaan ei pidä missään määrin vääränä sitä, että meille tungetaan jokaisella bussipysäkillä, tienpätkällä, lenkkipolulla ja koulun ilmoitustaululla jos jonkinlaista tuotetta mainostavia julisteita. Mutta jos sitten joku syrjäytynyt vandaali käy maalaamassa tällaiseen mainokseen kysymysmerkin, niin hänet voidaan tuomita pahemmin kuin se steroideja napsinut entinen kansanedustaja joka ammuskeli aseella ja oli syönyt humehia tai se mies joka hakkasi naapurin Eskon grillijonossa sairaalakuntoon.

Sinällään tämä liittyy myös vahvasti tuleviin vaaleihin, että kansanedustajat ne lait säätävät. Mitkä ovat siis sinun ehdokkaasi arvot?

Suomen Rikoslaki

Lopuksi vielä kuva tagistä, joka tuli vastaan.