Suomen ylpeyshän on aina ollut suomalainen demokratia. Suomessa annettiin ensimmäisenä valtiona maailmalla täydet valtiolliset oikeudet, meidän demokratiamme on aina ollut suhteelisen toimivaa. Niinhän sitä helposti luulisi, meidän kauniilla demokratialla vaan sattuu olemaan yksi iso ja ruma epämuodostuma, nimittäin suhteellinen vaalitapa ja D’Hondtin menetelmä. Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että eduskuntaan päästään hyvin erilaisilla äänimäärillä, riippuen puolueen saamista äänistä ja vaalipiiristä.
Esimerkiksi, jos äänestät yksittäistä ehdokasta, vaikka hän on jostain oudosta syystä eksynyt huonoon seuraan eli väärään puolueeseen, niin antamasti ääni menee myös puolueelle ja sen kaikille huonoille ehdokkaille. Kun äänestät siis yhtä fiksua annat äänesi myös viidelle huonolle.
Toinen esimerkki on se, että jos satut asumaan sopivassa vaalipiirissä niin voit päästä pienemmällä äänimäärällä eduskuntaan, kuin toinen ehdokas toisessa vaalipiirissä. Tämäkö se on sitä toimivaa demokratiaa, jossa enemmistö päättää?
Olisikin jo aika lopettaa turha suhteellisuus (kaiken ei tarvitse olla suhteellista)! Karut laskelmat vaan pystyyn, jos ehdokkaalla A on enemmän ääniä, kuin ehdokkaalla B niin ehdokas A pääsee aina ennen ehdokas B:tä eduskuntaan, riippumatta ehdokkaiden puolueista tai vaalipiireistä. Itse en halua antaa ääntäni millekään muulle taholle (esimerkiksi puolueille), kuin sille ehdokkaalle, jonka numeron vaalilippuun piirrän.
Jos joku aloittaa asian tiimoilta mielenosoituksen, niin tässä huudettava slogan:
"Suhteellinen vaalitapa alas! Aito demokratia on paras!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti